Tänään on opiskelijoiden mielenterveyspäivä.
Opiskelijoiden mielenterveyspäivän #AvunArvoinen -kampanjalla halutaan tuoda esiin avuntarjoamisen monia muotoja sekä samalla kannustaa jakamaan kokemuksia sekä ennen kaikkea kannustaa nuoria ja opiskelijoita hakemaan apua, kun he kokevat sitä tarvitsevan. (lähde: Nyyti ry)
Nyt puhutaan julkisuudessa paljon siitä, että korona-aikana ongelmat ovat lisääntyneet ja monissa paikoissa palvelut ruuhkautuneet. Resurssien riittämättömyydestä on tärkeä puhua, mutta samaan aikaan se voi myös johtaa siihen, että moni jättää hakematta apua, kun arvelee sen olevan turhaa, tai miettii, että haluaa mieluummin antaa paikan jollekin ”enemmän tarvitsevalle”.
Jo vuosi sitten kirjoitimme Minna Pöntisen ja Nina Jussi-Pekan kanssa Länsi-Savossa näin:
”Jos julkisuudessa puhutaan vain, kuinka resurssit ovat tiukalla, lapset ja nuoret saattavat jättää huolensa kokonaan kertomatta aikuisille. Meidän on pystyttävä vakuuttamaan heidät siitä, että apua on saatavilla ja pidettävä lupauksemme.” (Tästä voit lukea koko mielipidekirjoituksemme.)
Minun viestini on tänään: Hae apua, jos vähänkin tuntuu, että tarvitset sitä. Jos et saa apua ekasta paikasta, hae sinnikkäästi toisesta. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei se ole helppoa, mutta tiedän myös, että se kannattaa. Koska sinä olet aina avun arvoinen.